Suomalaisten lasten ja nuorten lukutaito on puhuttanut viime vuosina. Uusimman lukutaitoa tarkastelevan PISA-tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten lukutaidon taso laski viidenneksi eniten kaikista vertailusta olevista maista. Tämä on herättänyt laajasti huolta. Miten näin on käynyt, kun olemme tottuneet pitämään Suomea lukutaidon mallimaana? Vastuuta on vaadittu niin kodeista, varhaiskasvatuksesta kuin kouluistakin. Huoli ja syyllisten etsiminen eivät kuitenkaan auta asiaa. Lasten ja nuorten lukutaidon edistämiseksi tehdään valtavasti

töitä. On ilo nähdä lapsiryhmiä kirjastossa opettajansa tai vanhempiensa kanssa etsimässä itselleen mieleistä luettavaa. Peruskouluun on tuotu uusia innostavia tapoja kehittää lukutaitoa. Kielitiedon lisäksi on luovaa kirjoittamista ja ilmaisutaitoa, sekä lukutunteja. Lukuhaasteet ja lukemiseen liittyvät teemapäivät tuovat vielä lisää mahdollisuuksia päästä lukemisen maailmaan.

Kaikista näistä hyvistä asioista huolimatta kirjat eivät enää nuoruusiässä pysy niin hyvin kädessä. Digitaalinen viihde on tullut tilalle ja kirjat ovat entistä harvinaisempi näky katukuvassa. Älylaitteet tuottavat nopeaa mielihyvää ja informaatiotulvan vuoksi lukeminen muuttuu nopeaksi silmäilyksi. Keskittymiskyky heikkenee jatkuvassa skrollauksessa. Vaikka älylaitteet ovat tulleet jäädäkseen, on kuitenkin vielä mahdollisuus vaihtaa suuntaa. Laitetaan älypuhelimet hetkeksi sivuun ja otetaan kirja käteen. Kirjastoista löytyy monipuolisesti luettavaa. Jos romaani tuntuu liian pitkältä ja vaativalta urakalta arjen keskellä, runoista ja novelleista on helpompi aloittaa. Lukeminen avartaa ajattelua ja ymmärrystä siitä, miksi toinen ihminen ajattelee eri tavalla. Tekee hyvää välillä käväistä oman mukavuusalueen ulkopuolella, nähdä vastakkaisia ajatuksia ja peilata omia ajatuksia niihin. Hyvä kirja ravistelee ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia. Ei haittaa, vaikka palleaa hytkyttää tai kyyneleet tirahtaa poskille. Empatia kuuluu kirjallisuuteen. Empatiaa tarvitaan tähän aikaan. Jokainen meistä voi omalla tavallaan edistää lukutaitoa. Lukemalla ääneen, suosittelemalla kirjoja, kertomalla kiinnostavia tarinoita tai vaikkapa kirjoittaa niitä itse. Mitä isot edellä, sitä nuoremmat perässä.

Mielipidekirjoitus Hämeen Sanomissa

Hämeen Sanomat uutisoi otsikolla ”Kuntien halutaan satsaavan kulttuuripalveluihin” (6.3.). Kansalaiskyselyn mukaan 79 prosenttia suomalaisista vaatii, että kotikunnan pitää satsata kulttuuripalveluihin.

Herää kysymys, kuinka Hämeenlinnan kaupunki on satsannut kulttuuripalveluihin. Soivatko kaupungissa sinfoniat? Avautuuko teatterin esirippu?

Hämeenlinnan kulttuurielämällä on pitkä historia. Aikoinaan muuan Eino Leino kiirehti Hämeen Sanomiin kivikatuja pitkin. Ikävää Kainuun korpiin lievittivät runolliset huokaukset paperille.

Larin Kyösti oli jo vähällä pudottaa huilun maahan, mutta nosti sittenkin humisevan huilun huulille ja itki ilosta. Sibelius höristi korviaan ja lähti kuuntelemaan, millaisin sävelin Aulangonjärvi solisee.

Tänäkin päivänä säkeet soi ja sävelet solisee Hämeenlinnassa. Aktiiviset hämeenlinnalaiset taiteen tekijät ilahduttavat kaupungin asukkaita. Lapsille on tarjolla laadukasta taiteen perusopetusta niin musiikissa, kuin kuvataiteessa.

Kaupungissa voi piipahtaa helposti maksuttomaan taidenäyttelyyn tai istahtaa vaikka kirjaston lukupiiriin. Mikään ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan elävän kulttuurielämän eteen tehdään jatkuvasti töitä.

On arvovalinta, haluaako kaupunki tukea Hämeenlinnan monipuolista ja elävää kulttuurielämää vai pudottaa huilut maahan ruostumaan.

Mielipidekirjoitus Hämeen Sanomissa